PÄIVÄKIRJA

Vignettes, osa 1.

Mieleeni nousi sielukkaita ja eroottisia hetkiä ja niistä syntyi halu luoda pieni joukko vinjettejä. Jokainen vinjetti on osoitettu eri henkilölle ja ne on kerrottu takaperin kronologisessa järjestyksessä.

​

♤♤♤

Lepattavat pienet perhoset tanssivat rinnassani. "Haluan argumentoida tästä syvemmin kanssasi. Haluan päästä syvälle mieleesi. Olen kuitenkin väsynyt." "Ei ihme. Olemmehan keskustelleet 13 tuntia." Äänesi kuunteleminen on kuin lämmintä hunajaa vaniljakermakastikkeen kera, joka valuu hitaasti kielelleni. Sinusta olisi epäilemättä huvittavaa tietää, että kuuntelen sängyssäni yhä uudelleen ja uudelleen kymmenen sekunnin pituisen, kiihkeän ja poliittisesti kantaaottavan ääniviestisi.

​

Näkemisesi odottamatta kahdesti peräkkäin on sattumaa. Näkemisesi odottamatta kolmannen kerran on synkronia. Lopulta, kun näin sinut neljännen kerran, se oli puoleltasi tahallista. Havainnoit minua intensiivisesti, kun keskityin intohimoisesti työhöni ja suljin ympärilläni olevan maailman ulkopuolelle tunneiksi. Kuinka pitkään olitkaan istunut siinä ja tarkkaillut minua hiljaa? Kolme kertaa on synkronia. Ja kun kohtaan synkronian, kävelen tuon avatun oven läpi. Etäältä saatan aistia, että tunne on molemminpuolinen. Voisin hukkua silmiisi. Niin kuin syvään lampeen, jonka annan ilolla koitua kohtalokseni.

♤♤♤

Hän ilmestyy ajallaan. Hän on saapunut kymmenen minuuttia etuajassa, kuten tavallista. "Mennäänkö ulos?" "Joo, mennään!"

Olen alkanut rakastaa tätä rutiinia. Ja päätellen innokkuudestasi varmistaa, että seuraava viikko noudattaa protokollaa, niin olet sinäkin. Todella ihastuttavaa. Astumme ulos katuvilinään: ihmiset kiirehtivät ohitse ja me olemme paikoillamme rauhan linnakkeessamme. Saan hänet näkemään asioita, joita näen ja tuntemaan sieluni kauniin kielen. Minuutit lipuvat ohi, puoli tuntia kuluu. Kumpikaan meistä ei siirry pois toisen viereltä. 今天是阴天. It's cloudy today.

Tihkusade yrittää tehdä tietä tajuntaamme kastelemalla hänen villatakkinsa läpimäräksi. Hän ei välitä siitä. "Onko totta, että Kiinassa herrasmiehen pitäisi pidättäytyä antamasta sateenvarjoa naiselleen huonon onnen välttämiseksi?" Hymyilen pehmeästi. "On muitakin tapoja osoittaa omistautumisensa." Hän nauraa hermostuneesti ja hiljenee. Sanat, joita hän ei sano kaikuvat päässäni. "Ensi viikolla taas, sama aika, sama paikka?" "Kyllä. Se on siis lukkoon lyöty ja näen silloin sinut taas. Varmastihan?"

♤♤♤

Vaikka olemme tunteneet jo jonkin aikaa, kumpikaan meistä ei ole erityisen sosiaalinen persoona. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin saatoimme nähdä läheisyyden mahdollisuuden toisessa. Koskettava taide on kuitenkin jotain, jota me molemmat osaamme luoda ja jota arvostamme. Hän istuu vieressäni ja tarkkailee työtäni. Hän nojautuu minuun varovasti, silmiään räpäyttämättä. "Oletko lukenut Punaisen huoneen unen?" "Todennäköisesti pian." "No, jos joku varaa sen, tiedän, kuka se on. Vääntelehdin sängyssäni, koska se on niin hyvä." Myöhemmin hän lähettää minulle dokumentin keisarillisen dynastian vaatteista. "Pullea tyttö Tang-mekossa on erityisen houkutteleva." Ymmärrän, mitä hän tarkoittaa.

Kesä lipuu ohi. Minussa nousee halu lähestyä häntä ensin, kun palaan erämaasta, jossa olen viettänyt viikon. Hän vastaa välittömästi. "Missä olit?" "Partiotapahtumassa." "Ei koskaan yritetä parisuhdetta." "Kerro lisää." "Joka kerta kun olen seurustellut partiolaisen kanssa, se on päättynyt surullisesti." Hymyilen hänelle. Vuonna 2009, kun elämä repi voimallisesti meidät erilleen, kumppanini sanoi minulle: tuleva puolisosi tulee olemaan erämaan lapsi, hän rakastaa siinä vaeltamista. Naurahdan. Yli 10 vuotta myöhemmin puolisoa ei näy mailla halmeilla. Aistin hänen hymynsä. Olet niin paljon kaikkea muuta kuin kotirouva. Ehkä sinun ei pitäisi ottaa puolisoa ollenkaan. Elää vapaana naisena. Vapaana, pitäen minut lähelläsi.

♤♤♤

Pakkanen tiivistyy ikkunan ulkopuolella. Olemme laittaneet illallista ilman vaatteita ja minä vapisen häntä vasten. Hän katsoo minua. "Onko sinulla kylmä?"

Odottamatta vastausta hän katoaa makuuhuoneeseensa ja palaa mukanaan chamanto: iso, paksu ponchomainen alpakanvillavaate. Hän on itsekin pukeutunut sellaiseen. Heitän kankaan pääni yli ja katoan pehmoisen, lämpimän kapalon sisään kuin vauva. Tyypillistä chileläistä käsityötä. Hän kunnioittaa kulttuuriperintöään. Meillä on pian paljon lämpimämpi olla.

Kello on paljon. Saunan lähistöllä ei näy liikettä. Juoksemme äänettömästi yhdessä läpi kimaltelevan metsän, päällämme vain chamantomme. Avaamme oven ja lämpimän ilman tuulahtava aalto tervehtii meitä. Riisumme ja astumme huoneeseen hengitellen ihanassa jälkilämmössä. Hän katsoo minuun ja tekee pienen eleen, jonka hän tietää minun ymmärtävän. Hymy nousee kasvoilleni. Rauhallisesti hän asettuu makaamaan lähelleni, hänen päänsä lepää sylissäni. Hänen silmänsä ovat kiinni. Silitän hänen pitkiä hiuksiaan, kasvojaan ja kaulaansa pehmeästi. Meillä on kaikki aika maailmassa.

♤♤♤

​

Herään unestani hitaasti. Hänen lämmin vartalonsa tuntuu lohdullisena painona vieressäni. Avaan silmäni ja huomaan hänen tuijottavan kasvojani. "Huomenta, rakas." "Huomenta." "Nousit jalkeille viime yönä etkä näyttänyt siltä, ​​että olisit ollut hereillä. Puhuit jollekulle." Katselen hänen kasvojaan. On olemassa syy sille, miksi suosin ja tarvitsen yksin nukkumista. Olet hyväksynyt sen. Hän kuljettaa parrakasta poskeaan hitaasti ohimollani. "En voi nähdä näkymättömiä ystäviäsi. Mutta uskon, että he ovat ystävällisiä sinulle." Tästä syystä haluan olla lähelläsi. Energiasi on tiivis ja maadoittava. Pidät minut käytännönläheisyydelläsi kiinni maan pinnalla ja hyväksyt sen osan minua, jota et pysty tavoittamaan. Kiitos.

Hän hymyilee itsekseen, venyttelee ja nousee seisomaan. Sivelen kynsilläni hänen alaselkäänsä hellästi juuri pakaroiden yläpuolelta. Hän murahtaa ja huokaa tyytyväisenä. "Haluatko omenapuuroa aamiaiseksi?" Hymyilen hänelle, muistaen illasta hänen karhumaisen syleilynsä ja murinansa sekä hikisen, liukkaan ihoni, punertavat kasvot ja kaulan ja hillittömät, matalat voihkaukset. "Olen kiitollinen kaikesta, mitä teet eteeni." Pian keittiöstä leijuu miellyttävä tuoksu. Jään lämpimään peiton alle ja hiljenen yrittäessäni muistaa valvetilassa, kuka oli lähelläni tuolloin yöllä.

​​

♤♤♤

​​

Illallinen on saavuttanut huipennuksensa ja niin olemme mekin. Sänky on kova, mutta hän on lämmin ja joustava. Hänen vatsansa yli kiemurtelee suuri, silmäänpistävä arpi. Muisto hänen tyräleikkauksestaan. Teen matkaa sormellani pehmeästi hänen arpeaan pitkin. Hän on hiljaa. Hetken kuluttua hän kietoo kätensä tiukasti ympärilleni ja asettaa leukansa nojaamaan vasten kaulakuoppaani. Kumpikaan ei tunne tarvetta sanoa mitään. Hetki kuluu. Sitten nousemme ja menemme suihkuun. Hän on huolellinen ja lempeä, hieroen saippuaa hiuksiini, hieroen sitten vedellä kainaloitani, napaani, häpyäni ja jalkojani kevyesti sormillaan. En tiedä parempaa kuin tällä tavalla antautuminen hyvänä pidettäväksi. Hän sulkee silmänsä ja hengittää hitaasti ulos, kun annan hänelle saman kokemuksen.

​

Istumme asemalla ja tuuli pyöräyttää varisseet lehdet kauniiseen tanssiin. Pian on syksy. Hänen silmänsä kimaltelevat, kosteus helmeilee alaluomen yläpuolella. "Olet menossa kotiin." "Olen jo kotona. Olen kotona tässä ja nyt. En halua lähteä." Tiedän mitä tarkoitat. Elämän luonteeseen kuuluu asioiden syklinen alkaminen ja loppuminen. Sellainen syklisyys on vain hyväksyttävä. Pidän sen mukanaan tuomaa surua yhtä kauniina kuin sen tuomaa iloa. "On hyvä, että olet surullinen. Se tarkoittaa, että sinulla on takanasi hyvä ja merkityksellinen kokemus. Jos se olisi ollut huono kokemus, josta halusit pois et olisi niin surullinen." Hän laskee katseensa ja kyynel pääsee luomen otteesta. Tunnen omani nousevan silmäluomieni takana. "Olet uskomaton nainen. Kun olen kanssasi, voin paremmin." Lämpö välkähtää rinnassani. "Lähetän sinulle hyviä asioita matkallesi." Juna saapuu ja pian hän on poissa, kadonnut kaukaisuuteen. Olen rauhallinen.

​

♤♤♤

​

Lääkepakkaukset lojuvat pöydällä. Olemme juuri katsoneet elokuvan ja syöneet. En sano mitään, vaan istun hänen viereensä. Laitan käteni hänen hartioidensa ympärille ja parannan asentoani. Makaamme sängyllä hiljaa toisiamme syleillen. En näe hänen kasvojaan, mutta hänen aataminomenansa pomppii ylös ja alas epäsäännöllisesti. Hän itkee. Lääke vaikuttaa haitallisesti kykyysi saada erektio. Kerroit sen minulle. Jostain täytyy luopua saavuttaakseen jotain muuta. Kaikki hyvin.

Silitän hänen päätään ja selkäänsä. Hän hengittää raskaasti ihoani vasten hetken ja rauhoittuu. Kasvot hakeutuvat mekkoni alta osittain paljastuneeseen rintavakooni. "Haluan antaa sinulle nautintoa." Olen iloinen ja kiihottunut ja hyväksyn hänen toiveensa. Hän asettuu niin, että hänen päänsä lepää nyt keskivartalollani. Vedän sukkahousuni ja alushousuni alas. Hänen kätensä tärisevät, kun hän levittää varovasti häpyhuuliani. Nautin hänen päättäväisestä, hitaasta ja lempeästä imemisestään niin paljon, että kurkustani pääsee pian syvältä kumpuavia ääniä lihasteni puristuessa hänen sormiensa ympärille. Hän pitää vaimeaa ääntä, matalaa nautinnon murinaa. Hänkin on aivan kiihottunut, vaikka kumpikaan meistä ei ole koskenut hänen elimeensä missään vaiheessa. Lopulta hän pyyhkii suunsa ja nousee viereeni. Hengitän raskaasti hänen kaulaansa vasten, kun otan itseni taas hallintaan. Päässäni pyörii ajatus siitä, mitä oikeastaan on seksuaalinen täyttymys.

​

"Meillä oli kunnon panobileet ja se oli mahtavaa!" mies huudahtaa juhlissa. Hymyilen itsekseni ja katson häntä hiljaa. Et ehkä koskaan tule tietämään, mitä todellinen mielihyvä on. Mutta toivon vilpittömästi, että teet niin. Syvin nautinto on sellaista, että puhut siitä harvoin ääneen. Mutta saatat haluta kirjoittaa siitä jonakin päivänä.